Näköalapaikalla

Harva tietää, että olen valokuvaajaroolini lisäksi myös Journalistiliiton jäsen. Kirjallinen urani käynnistyi anno domini 1985, jolloin astelin Kokkola-lehden toimitukseen ujona tyttönä kyselemään, josko saisin joskus kuvata lehteen jotakin. Silloinen päätoimittaja, Jouko Pensaari, ei suorastaan kieltänyt mutta asetti toiveelleni ehdon. Minun pitäisi myös kirjoittaa juttuja avustajana, tai ainakin näin muistan sen menneen. Huhhuh niitä kirjoittamisen tuskia vanhalla Remingtonilla ja haastattelumatkoja pyörällä. Kymmenisen vuotta tuo yhteistyö jatkuikin ja oli ja on suuri rikkaus tutustua juttujen kautta uusiin ihmisiin ja heidän tekemisiinsä. Opiskelin kesäyliopistossa tietysti journalistiikkaa hommaan pätevöityäkseni.
Paljon on vettä virrannut jopa Suntissa niiden aikojen jälkeen. Kirjoittaminenkin on aivan erilaista kuin vanhalla koneella, joka sittemmin elämäntilanteen mukanaantuoman asumisedun bonuksena vaihtui sähkökirjoituskoneeksi ja aivan uudenlaiseksi ajatteluksi ja koostamiseksi tekstinkäsittelyn myötä.
Tänään piipahdin Pietarsaaressa Cambridge Finlandin Annika Rakin juttusilla, kolmatta kertaa. Varmaan suurin osa suomalaisista on jossain vaiheessa kuullut Cambridge Ohjelmasta. Juttujeni aiheet ovat joka kerta muuttuneet mielenkiintoisemmaksi. Nyt heillä on kohta julkistamisvaiheessa C4B, mutta säilytetään yksityiskohdat vielä salaisuutena. Tässä aasinsilta siihen, kuinka mukavan näköalapaikan työssäni saa ihmisten ja yritysten tekemisiin hienoihin saavutuksiin. Ohessa mukava kuva Annikasta tiimiläistensä kanssa pari vuotta sitten otettuna.
Toki näiden vierailujen kautta täytyy katsoa myös itseään peiliin ja haastaa itseäänkin eteenpäinmenoon. Olen toki jatkanut opintojani taloushallinnon suuntaan. MBA on auttanut minua ymmärtämään, mitä humanistin pinnan alta löytää, jos sitä riittävästi rapsuttaa. No, rajattomasti enemmän humanistia tietysti. Osaan entistä pätevämmin kirjoittaa myös yrittämiseen, yrityksiin ja talouteen liittyvistä asioista, mutta minun moottorinani ei ole tuloksen tekeminen vaan innostuminen ja innostaminen.
Toisina kuvina laajan keikkakuvion kiireessä aika vaatimattomaksi jääneet kuvat Pramialta pari vappua sitten. Clean-tech-innovaatioilla jätteestä vientituotteeksi otsikoihin päässeellä Pramialla innostuin suunnattomasti kierrätysmuovipullojen jälleenkäsittelystä ja uudesta muovivannetuotteesta. Pramia Plastic -tehdas on Toholammilla ja oli verrattoman mukava päästä innostumaan!