Aika lailla usein työssämme kohtaamme sen odotuksen tai oletuksen, että valokuvaaja tilataan keikalle räpsimään paljon kuvia, jotka olisivat heti valmiita käytettäväksi mihin tahansa tarkoitukseen.
Tämä on digiajan luomaa harhaa. Moni kuva näyttää näytöltä katsottuna hyvältä. Valokuvaajan tehtävänä on käsitellä ne muotoon, jossa niistä voidaan tehdä laadukas printti valokuvaksi tai painotuotteeseen. Asiakas maksaa siitä ajasta, joka on kulunut koko tähän prosessiin. Tavoitteena on kuvien laatu eikä valtava määrä kuvia, jotka tallennetaan koneelle eikä niiden taso ole painokelpoinen.
Muutoinkin ajatus, että kuvia noin vaan lauotaan luodaksemme kuvaukseen määrää ei käytännössä luo lisäarvoa. Filmiaikana opintoni suorittaneena muistan, että jokaisella kuvalla, sen asettelulla, valaisulla, ilmeillä ja tarvittavilla jälkikäsitelyillä on tietty tavoite, jossa lähdetään kohti siinä kohtaa parasta mahdollista tulosta. Digi on hämärtänyt tätä tavoitetta, kun laukaus ei enää merkitsekään ”markan verran kuluja”. On helppo ajatella, että määrän kautta saadaan myös lisää laatua.
Kokkolan Tiikereitten kapteeni, Antti Leppälä, uhrasi kasvonsa tälle postaukselle. Uusien edustuskuvien tekemisen prosessi näkyy tässä hänen kuvansa kahtia jaetussa tarinassa.
Tässä normaaliin kuvankäsittelyyn kuuluu taustan puhdistus, ihonsävyjen hallinta, kiiltojen poistaminen, hampaiden valkaiseminen ja niin edelleen.
Kuvaan liittyy myös kuvaajan oma kämmäys. Vielä ennen Antin kuvausta muistin, että minun olisi aseteltava hänen kiharaiset hiuksensa aukottomiksi niin, että kuva voidaan myös syvätä helposti. Sehän minulta unohtui kuvauksen tuoksinassa ja tulos näkyy, kun uudet pelaajaesittelyt tulevat näkyviin tulevissa kotiotteluissa,
Edustuskuvissa kuvasimme Tiikerit sekä haastajina että iloisina huippu-urheilijoina, kuten tässä.