Useimmat asiakkaat kaihtavat studiokuvausta ja pitävät sitä ketjuna erilaisia pönöttämisiä. Elinalle ja Pekalle oli määrä kuvata kaunis ja harmoninen hääkuva läheisille muistoksi, mutta eihän se niin mennyt ollenkaan. Jokainen kuvaus on yhteinen matka,. Sillä matkalla ei ole käyttöä navigaattorille, kun maali ja kohde aina yllättävät – niin nytkin.
Hääkuvaussuunnittelussa keskustelimme siitä, mikä olisi juuri tälle parille luontaista ja mitä asioita he kokivat omakseen. Tärkeä huomio kuvaajan näkökulmasta oli se, että he omissa selfieissään helposti hymyilivät, jolloin tiesin että saamme kuviin helposti erilaisia tunnelmia. Useinmiten mallien temperamentit eroavat kovasti toisistaan, kun toinen hymyilee, toisella on vielä pitkä matka tunneilmaisuun.
Heti alkuvaiheessa huomasin, että kuvausta ryhdittävän oman käsikirjoituksen voi unohtaa. Valitsimme erilaisia suuntia ja asennon rakensivat mallit itse. Toki on tärkeätä viimeistellä asentoja, että lopputulokseen saatiin sekä rytmiä että harmoniaa. Kahden ihmisen yhteiskuvauksessa riittää haasteita myös valon käytössä, että kummankin kasvot valaistuvat tarpeen mukaisesti.
Yksi hääkuvauksen tärkeä tehtävä on siinä, että päivästä jää hääpäivää laajentavia muistoja hetkistä, kun naurettiin ja jännitettiinkin yhdessä. Siksi maistraattiparitkin ovat panostaneet juhlassaan eniten kuvaukseen. 200:sta finaaliin pääseestä kuvasta valitsin nämä näytille blogiini. Elinan ja Pekan kuvia katsoessa on pakko hymyillä. Ne ovat täynnä ihanaa ja tarttuvaa tunnetta ja tunnelmaa.
