Halusin koostaa näyteikkunaani sikermän edustuskuvia, lähivuosien ajalta. Osa kuvista tehtiin henkilöiden omiin tarpeisiin, esimerkiksi someen, osan on tarkoitus edustaa mallia oman työnsä tekijänä, yrittäjänä tai tutkinnon suorittajana ja pari kuvaa on näyttelystäni “Minä – nyt”. Osan kuvista piti noudattaa oman ryhmänsä sääntöjä muodostaakseen arvokkaan kokonaisuuden tahi päinvastoin lennokkaan osasen suunniteltua kokonaisuutta. Kaikenkaikkiaan näissä kuvaustuokioissa oli monta syytä hymyyn. Hymy on helpoin tapa luoda kuviin läsnäoloa. Hymy luo hymyä aiheuttavan kontaktin kuvan katsojaan. Kuvan katsojaa kiehtovaa läsnäoloa luodaan toki muillakin keinoilla. Hyvä kuva vetää katseen puoleensa ja vangitsee sen, vaikka malli olisi aivan tuntematon henkilö. Kuuluisin esimerkki siitä lienee Mona Lisa -maalaus.
Muoto- tai edustuskuva ei synny pikaisella piipahtamisella vaan sitä rakennetaan järjestelmällisesti erilaisin keinoin. Jokainen yksityiskohta vaikuttaa tulokseen alkaen hiuksista, vaatteista ja muusta asustuksesta. Usein mallit ottavat valokuvaajan suosituksesta useita vaihtoehtoja mukaan. Kuvaajan tehtävänä on olla peilinä ja hioa yksityiskohtia kohti parasta lopputulosta. Digiaikana se on helppoa. Kuvauksen alkuvaiheen otokset toimivat teknillisinä ja ohjauksellisina lähtökohtana, josta edetään yksityiskohtiin. Kuvan kruunaa sitten se ilme, jolla haluamme tervehtiä katsojaamme. Vaikka valittu ilme on vakava, itse prosessissa riitää iloisia hetkiä,. Valokuvassa käyminen on aina elämys ja kuvaajan kanssa tehty yhteinen matka.